Rakkauden löytämisestä
Nykyisin on monta eri keinoa tutustua uusiin ihmisiin. Ihmiset ovat hyvin verkostuneita ja älypuhelimista löytyvät monet appsit, joiden kautta voi etsiä itselleen seuraa. Enää ei tarvitse edes lähteä kotoa ulos, kun pystyy muuta kautta tutustumaan ihmisiin. Onko se sitten hyvä vai huono asia?
Sinkkuna tulee yleensä käytyä paljon ulkona, ja vietetään paljon aikaa ystävien kanssa. Hyvänä (vai pahana) vaihtoehtona on mm. tinder, joka mahdollistaa sen ettei ulos välttämättä tarvitse edes lähteä. Selaat puhelimesta kuvia, ja päätät sen perusteella tykkäätkö ihmisestä vai et. Ja jos kummatkin pitävät toistensa ulkonäöstä, pääsee sovelluksen kautta viestittelemään. Sovelluksen huono puoli on se, että se on hyvin ulkonäkö keskeinen. Huono puoli siksi, että mielestäni ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, vaan itselle myös muut asiat ovat tärkeitä - kuten samanlainen huumorintaju.
Olen myös itse käyttänyt joskus kyseistä sovellusta, alkuun aika paljonkin, joskus kun latasin sen. Se toimi tavallaan terapiana vaikean eron jälkeen. Kävin treffeillä. Joskus jotain tyyppiä näki kerran, joskus useamman kerran. Ne jutut eivät vaan toimineet. Kyllästyin koko touhuun. On hyvin puuduttavaa kertoa uusille ihmiselle aina 'ne samat stoorit', aina sama 'laulu'. Ei sitä pidemmän päälle jaksa, tai ainakaan itse en jaksanut. Treffeillä käyminen on pidemmän päälle aika rankkaa. Lopulta siihen turtuu, enää ei edes jännitä lähteä treffeille, ja se saattaa alkaa tuntumaan 'puulta'.
Joskus muutamien ystävien kanssa keskusteltiin nykypäivän ihmisten odotuksista. Kun seuraa etsitään mm. tinderin kautta, voivat odotukset ja vaatimukset olla hyvinkin korkealla. Ja toisaalta, miksei olisiki - etsitäänhän siellä itselle sopivaa seuraa, jopa elämänkumppania. Mutta odotetaanko, että vastaan voi tulla ehkä vielä parempaa? Onko seuraava 'match' entistäkin parempi? Voiko kenellekkään antaa mahdollisuutta?
Kyllästyttyäni tinderiin ja ainaisiin pettymyksiin, päätin lopettaa 'sen oikean etsimisen'. Pettymyksiä tuli, koska viestittelyiden perusteella oli saanut ihmisestä jo jonkilaisen kuvan, ja aina se vaan pitänyt paikkaansa. Tai saatoit tykästyä johonkin tyyppiin, mutta sitten tiputtiin alas ja kovaa, kun tyyppi ei halunnutkaan mitään sen kummempaa. Toki tämä kaikki kuuluu normaaliin treffailuun, mutta pidemmälle se on aika puuduttuvaa. Lopulta päätin, että 'nyt loppuu tämä tinderi-soopa'. Oliko se sitten sattumaa vai kohtalo, kun päätöksen tehtyäni vastaan käveli uusi rakkaus ja se oli menoa heti alusta lähtien.
Tiedän joitain pariskuntia, jotka ovat löytäneet toisensa tinderin tai muun sosiaalisen median kautta, ja se on hienoa. Mutta olen sitä mieltä, että liika etsiminen, liian isot odotukset ja liika paine siitä, että pitää löytää joku kumppani, tuhoaa yleensä mahdollisuuden löytää rakkaus. Kaikella on lopulta tarkoituksensa. Se oikea kävelee vastaan yleensä juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Tarkoitukseni ei ole dissata ihmisiä, jotka tätä sovellusta käyttävät aktiivisesti, vaan muistuttaa siitä, että elämää on myös sovellusten ulkopuolella.
Sinkkuna tulee yleensä käytyä paljon ulkona, ja vietetään paljon aikaa ystävien kanssa. Hyvänä (vai pahana) vaihtoehtona on mm. tinder, joka mahdollistaa sen ettei ulos välttämättä tarvitse edes lähteä. Selaat puhelimesta kuvia, ja päätät sen perusteella tykkäätkö ihmisestä vai et. Ja jos kummatkin pitävät toistensa ulkonäöstä, pääsee sovelluksen kautta viestittelemään. Sovelluksen huono puoli on se, että se on hyvin ulkonäkö keskeinen. Huono puoli siksi, että mielestäni ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, vaan itselle myös muut asiat ovat tärkeitä - kuten samanlainen huumorintaju.
Olen myös itse käyttänyt joskus kyseistä sovellusta, alkuun aika paljonkin, joskus kun latasin sen. Se toimi tavallaan terapiana vaikean eron jälkeen. Kävin treffeillä. Joskus jotain tyyppiä näki kerran, joskus useamman kerran. Ne jutut eivät vaan toimineet. Kyllästyin koko touhuun. On hyvin puuduttavaa kertoa uusille ihmiselle aina 'ne samat stoorit', aina sama 'laulu'. Ei sitä pidemmän päälle jaksa, tai ainakaan itse en jaksanut. Treffeillä käyminen on pidemmän päälle aika rankkaa. Lopulta siihen turtuu, enää ei edes jännitä lähteä treffeille, ja se saattaa alkaa tuntumaan 'puulta'.
Joskus muutamien ystävien kanssa keskusteltiin nykypäivän ihmisten odotuksista. Kun seuraa etsitään mm. tinderin kautta, voivat odotukset ja vaatimukset olla hyvinkin korkealla. Ja toisaalta, miksei olisiki - etsitäänhän siellä itselle sopivaa seuraa, jopa elämänkumppania. Mutta odotetaanko, että vastaan voi tulla ehkä vielä parempaa? Onko seuraava 'match' entistäkin parempi? Voiko kenellekkään antaa mahdollisuutta?
Kyllästyttyäni tinderiin ja ainaisiin pettymyksiin, päätin lopettaa 'sen oikean etsimisen'. Pettymyksiä tuli, koska viestittelyiden perusteella oli saanut ihmisestä jo jonkilaisen kuvan, ja aina se vaan pitänyt paikkaansa. Tai saatoit tykästyä johonkin tyyppiin, mutta sitten tiputtiin alas ja kovaa, kun tyyppi ei halunnutkaan mitään sen kummempaa. Toki tämä kaikki kuuluu normaaliin treffailuun, mutta pidemmälle se on aika puuduttuvaa. Lopulta päätin, että 'nyt loppuu tämä tinderi-soopa'. Oliko se sitten sattumaa vai kohtalo, kun päätöksen tehtyäni vastaan käveli uusi rakkaus ja se oli menoa heti alusta lähtien.
Tiedän joitain pariskuntia, jotka ovat löytäneet toisensa tinderin tai muun sosiaalisen median kautta, ja se on hienoa. Mutta olen sitä mieltä, että liika etsiminen, liian isot odotukset ja liika paine siitä, että pitää löytää joku kumppani, tuhoaa yleensä mahdollisuuden löytää rakkaus. Kaikella on lopulta tarkoituksensa. Se oikea kävelee vastaan yleensä juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Tarkoitukseni ei ole dissata ihmisiä, jotka tätä sovellusta käyttävät aktiivisesti, vaan muistuttaa siitä, että elämää on myös sovellusten ulkopuolella.
Kommentit
Lähetä kommentti