Jostain pitää aina aloittaa

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla Muistat varmaan, kun olit pieni lapsi. Oli paljon kaikkia uusia, mielenkiintoisia asioita, joita halusi oppia. Innolla kaikkeen uuteen mukaan, eikä haitannut vaikka vähän olisiki tullut kolhuja tai sattunut. Toiset oppivat nopeammin, toisia pitää auttaa ja tukea enemmän. Eihän käytännössä tuo oppiminen lapsuuteen jää. Eikä vielä nuoruuteen tai aikuisuuteenkaan.

Kun tulee ikää enemmän, elämän pienet kolhut voivat tuntua joskus hyvinkin ylitsepääsemättömän vaikeilta. Tällöin jokainen hakee niitä oman elämän pelastusrenkaita sen hetkisestä elämästään. Tai ainakin toivottavasti hakee, koska muuten käy huonosti.

Itselle elämän tärkeitä pilareita on aina silloin tällöin horjutettu, mutta onneksi aina jostain on löytynyt se apu, tuki ja turva. Uskon, että meillä jokaisella on ne omat pelasturenkaat, jonka avulla pystyy pelastautumaan elämän ryöpytyksistä.

Tämän tekstin on tarkoitus avata hieman blogiani. Aijon kirjoittaa omista ajatuksista elämän pyörteissä, niissä selviytymisessä ja oman elämän pelastusrenkaista. Niin, niitä on jo useampi kertynyt matkan varrelta. Ja toisaalta hyvä niin.