Kun on vaikeaa
Jokaisella meillä on elämänsä aikana niin hyviä kuin huonojakin hetkiä, ylä- ja alamäkiä. Jokaisella on omat keinonsa selvitä näistä ajoista. Ja helpottavinta on tietää, että huonojen aikojen jälkeen joskus on pakko tulla niitä hyviäkin aikoja.
Kun elämässä menee huonosti, on hyvin tärkeää hyvä tukiverkosto. Huonoina aikoina usein ystävyys punnitaan. Silloin, kun jollain menee hyvin, on helppo olla jonkun ystävä. Kun menee huonosti, on helppoa jättäytyä kyydistä pois. Mutta tuolloin se ystävyys ei ole ollut todellista tai vaivan arvoista. Miksi käy näin?
Tietyssä elämän kohdassa on tietyt ihmiset ja ystävät, esimerkkinä ala- ja yläaste kaverit, nuoruuden kaverit ja aikuisuuden kaverit. Jotkut pysyvät matkassa läpi elämän. Se on todellista ystävyyttä "mennään läpi vaikka harmaan kiven!". Toki ystävyys voi alkaa myös myöhemminkin ja jatkua loppuelämän. Joskus ystävyys päättyy, ja siihen voi olla monta eri syytä.
Ystävyyssuhteet ovat aina olleet itselle tärkeitä, mutta joidenkin kanssa se on ollut hankalaa, ja nämä ystävyyssuhteet ovat muuttuneet enemmänkin 'hyvän päivän tutuiksi'. Tiettyjen ihmisten kanssa on helppoa ja tiedän, että he ovat tulleet jäädäkseen elämääni. Siitä voin olla hyvin onnellinen sillä he ovat huippu tyyppejä! Se on todellista ystävyyttä, kun tietää, että toiselle voi soittaa milloin tahansa ja mihin kellon aikaan tahansa, vaikkei hetkeen olisikaan ollut yhteydessä. Kaikki on niin kuin aina ennenkin. Välillähän meillä kaikilla on niitä kiireisiä aikoja, jolloin ei vain valitettavasti ehdi olemaan tarpeeksi ystäviin yhteydessä.
Vaikeana aikana ihmisten tuntuu olevan hankalaa asettua toisen asemaan, olla empaattisia. Kaikki eivät siihen vaan kerta kaikkiaan pysty. Joskus joku sanoi "en mä tiedä, mitä mä sille sanoisin". Aina ei tarvitse sanoa mitään, joskus vaan kuuntelu ja läsnäolo riittävät. Usein se, että saa sanottua asiat ääneen, helpottaa monia ja auttaa itsessään. Joskus halaus voi auttaa. Joskus lasi viiniä auttaa, kun vierellä on hyvä ystävä. Empatiaa on monenlaista.
Muistan joskus ajatelleeni Sinkkuelämää tai Täydellisiä naisia katsoessani, että noilla naisilla on kyllä hyvät ystävyyssuhteet toistensa kanssa. Iloisempi en voi olla siitä, että itseltä löytyy samankaltaisia ystävyyssuhteita, sillä ilman niitä olisin kyllä aika hukassa. Joten, kun jollain on vaikeaa, älä jätä häntä yksin, sillä aivan varmasti löytyy jokin keino auttaa - olipa se sitten vain pelkkä läsnäolo, sekin on tärkeää.
Kun elämässä menee huonosti, on hyvin tärkeää hyvä tukiverkosto. Huonoina aikoina usein ystävyys punnitaan. Silloin, kun jollain menee hyvin, on helppo olla jonkun ystävä. Kun menee huonosti, on helppoa jättäytyä kyydistä pois. Mutta tuolloin se ystävyys ei ole ollut todellista tai vaivan arvoista. Miksi käy näin?
Tietyssä elämän kohdassa on tietyt ihmiset ja ystävät, esimerkkinä ala- ja yläaste kaverit, nuoruuden kaverit ja aikuisuuden kaverit. Jotkut pysyvät matkassa läpi elämän. Se on todellista ystävyyttä "mennään läpi vaikka harmaan kiven!". Toki ystävyys voi alkaa myös myöhemminkin ja jatkua loppuelämän. Joskus ystävyys päättyy, ja siihen voi olla monta eri syytä.
Ystävyyssuhteet ovat aina olleet itselle tärkeitä, mutta joidenkin kanssa se on ollut hankalaa, ja nämä ystävyyssuhteet ovat muuttuneet enemmänkin 'hyvän päivän tutuiksi'. Tiettyjen ihmisten kanssa on helppoa ja tiedän, että he ovat tulleet jäädäkseen elämääni. Siitä voin olla hyvin onnellinen sillä he ovat huippu tyyppejä! Se on todellista ystävyyttä, kun tietää, että toiselle voi soittaa milloin tahansa ja mihin kellon aikaan tahansa, vaikkei hetkeen olisikaan ollut yhteydessä. Kaikki on niin kuin aina ennenkin. Välillähän meillä kaikilla on niitä kiireisiä aikoja, jolloin ei vain valitettavasti ehdi olemaan tarpeeksi ystäviin yhteydessä.
Vaikeana aikana ihmisten tuntuu olevan hankalaa asettua toisen asemaan, olla empaattisia. Kaikki eivät siihen vaan kerta kaikkiaan pysty. Joskus joku sanoi "en mä tiedä, mitä mä sille sanoisin". Aina ei tarvitse sanoa mitään, joskus vaan kuuntelu ja läsnäolo riittävät. Usein se, että saa sanottua asiat ääneen, helpottaa monia ja auttaa itsessään. Joskus halaus voi auttaa. Joskus lasi viiniä auttaa, kun vierellä on hyvä ystävä. Empatiaa on monenlaista.
Muistan joskus ajatelleeni Sinkkuelämää tai Täydellisiä naisia katsoessani, että noilla naisilla on kyllä hyvät ystävyyssuhteet toistensa kanssa. Iloisempi en voi olla siitä, että itseltä löytyy samankaltaisia ystävyyssuhteita, sillä ilman niitä olisin kyllä aika hukassa. Joten, kun jollain on vaikeaa, älä jätä häntä yksin, sillä aivan varmasti löytyy jokin keino auttaa - olipa se sitten vain pelkkä läsnäolo, sekin on tärkeää.
Kommentit
Lähetä kommentti