Koiran elämää: Hankaluuksien kautta voittoon?

Hauska tuo sanonta " oppia ikä kaikki". Mielestäni se sopii hyvin, kun puhutaan koirasta - varsinkin labradorinnoutajasta. Oma rakas karvaturri on nyt hieman reilu vuoden ikäinen. Se on kehittynyt ihan huimasti ja koko ajan sen kanssa oleminen on helpompaa. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Tässä kuitenkin ensin kuva päikkäreiltä, näin meillä otetaan rennosti!

                               
Kyllähän ne karvaturrit on ihania, mutta joskus on vähän hankalaa. Kun vihdoin päästiin eroon sisälle pissaamisesta ja kakkaamisesta, tulivat omistajalle uudet haasteet. Koira tuhosi tavaroita. Eniten otti pannuun, kun työpäivän jälkeen tulin kotiin ja huomasin uuden sohvan olleen syötynä. Silloin ajattelin tämän olevan loputon suo.

Mietin monenlaisia keinoja, koiranhan oli pakko pystyä olemaan kotona yksin. En voinut jäädä töistä pois ja toisaalta ei olisi ollut varaakaan, kun se tuhosi loputtomasti kaikkea mahdollista. Ajattelin, että tuhoaminen olisi kuulunut vain pentuvaiheeseen, ja olin jo varma sen olleen ohi. Oma isäni lohdutti minua: "Minulta koiramme söi kännykkäni....mutta kyllä se vielä lopettaa joku päivä tavaroiden tuhoamisen, meidänkin koira lopetti sen ollessa muutaman vuoden ikäinen". Nyt on ollut hyvä ajanjakso, kun kengät ja kaikki muutkin tavarat (sekä sohva) ovat saaneet olla rauhassa. Toivottavasti tämä on pysyvää. Ongelma tuntui lopulta poistuneen kuin itsestään.

Pohdin, olisiko asiaan voinut vaikuttaa se, että se halusi selkeästi osoittaa mieltään meille tai se ei tiennyt oikein omaa paikkaansa perheessä. Kaveri oli jätetty työpäivän ajaksi yksin - on tylsää olla yksin. Toisaalta tuhoamista tapahtui, vaikka sille jätti tekemistä tai vaikka sen kanssa olisikin touhunnut niin, että ylimääräiset energiat olisi saatu ulos. Mietin myös vaikuttiko asiaan se, että toinen koira oli ajoittain meillä joitain epämääräisiä aikoja.

Jotenkin luulen, että hauveliini on vihdoin oppinut ja tottunut siihen, että käymme töissä. Se tietää, että tulemme aina takaisin. Ehkä se oli vaan eroahdistusta, joka helpotti? Lisäksi nyt koti on koti, muuton ja asettumisen jälkeen se on vihdoin löytänyt paikkansa. Se on oppinut, että meidän perheeseen kuuluvat minä, mieheni ja hän. Aikaisemmin olimme koirani kanssa kaksistaan. Toisaalta mieheni on ollut koko ajan koiran elämässä, joten olisi luullut sen tottuneen häneen? Toinen koirakaan ei enää tule hänen kotiinsa, vaan hän saa olla kotinsa ainokainen karvaturri. Nyt jännitän hieman sitä, kuinka koirakaverimme tottuu uuteen tulokkaaseen kesällä, kun vauva tulee perheeseemme. 


Friend ❤


Labbikset ovat rotuna kyllä hyvin ihmisystävällisiä ja niistä sanotaan, että ne ovat hyvin lapsiystävällisiä. Jotenkin olen hyvillä mielin siitä, että kaikki menee hyvin. Ehkä eniten mietityttää se, että minulla ei olekaan yhtäkkiä enää niin paljoa aikaa sille ja pelkään, että se tylsistyy. Toisaalta sitten sen ei tarvitse enää olla niin paljoa yksin, kun olen vauvan kanssa kotona. Kun saan vaunut kotiin, niin lähden sen kanssa opettelemaan vaunulenkkejä. Onneksi Luka oppii nopeasti! Kyllä tämä karvaturri on ihana kaikista kommelluksista huolimatta.




Kommentit

Suositut tekstit