Kun minusta tuli äiti

Pieni poika syntyi täydentämään perhettämme vihdoin pitkän odotuksen jälkeen heinäkuun lopussa raskausviikolla 41+0. Olen antanut itselle ja perheelle aikaa aloittaa uusi yhteinen elämä yhdessä. Siksi en ole tännekään mitään kirjoittanut. Mutta nyt vauvan nukkuessa, halusin kirjoittaa siitä hetkestä, kun minusta tuli äiti. 



Viimeinen viikko ennen synnytystä tuntui aivan tajuttoman pitkältä. Sitä koko ajan niin sanotusti tunnusteli omaa kehoa ja sen merkkejä, joko synnytys vihdoin alkaisi. Samalla jännitti ja pelotti.

Kun tuona heinäkuisena yönä limatulppa vihdoin irtosi, alkoivat n. 5 tuntia sen jälkeen kunnon supistukset. Tajusin, että on tosi kyseessä ja olo oli jotenkin helpottunut vaikkakin jännittynyt. Jotenkin sitä osasi toimia oman kehon vaatimalla tavalla. Synnytys kesti kokonaisuudessaan ensimmäisistä supistuksista, jotka siis alkoivat kotona, yhteensä 21 tuntia. Kaikki meni hyvin, ja kätilöt olivat sairaalassa aivan huippuja! Kivunlievitystä sain silloin, kun tuntui, ettei enää pärjännyt entisillä. Ilmapiiri oli rauhallinen ja kannustava. Mieheni oli paikalla myös, ja hänestä oli myös paljon apua. Kokonaisuudessaan synnytyksestä ei jäänyt mieltä vaivaamaan mikään, vaikka kyllähän se kipeää teki! Sen kaiken kivun jälkeen "palkinto" oli aivan ihana pieni poika. ❤ Tuolla ihanalla pojalla on ikää nyt hieman päälle 2 kuukautta.

Hetki, kun minusta tuli äiti, tuntui aivan uskomattomalta. Siinä vatsan päällä oli pieni ihminen, joka oli kasvanut sisälläni. Siinä hän oli, tuhisi ja imi rintaa. Vaikka kätilöiden tekemät paikkaukset sattuivat, tuo pieni mies antoi voimaa vielä kestää ne kivut. Lapsivuoteella ei ollut perhehuoneita vapaana, joten jäin pojan kanssa kaksin sairaalaan ja juuri isäksi tullut mieheni joutui lähtemään kotiin. Onneksi sairaalan vierailuaika alkoi muutaman tunnin kuluttua, jolloin mieheni pääsi takaisin luoksemme.

Aamuyöllä, kun olin jäänyt vauvan kanssa kaksin, mietin, kuinka olimmekaan onnekkaita saadessamme noin ihanan pojan. Lisäksi ajatukset harhailivat synnytyksessä - onneksi kaikki oli mennyt hyvin. Siinä samalla tajusin - nyt on minun tehtäväni huolehtia tästä pikku miehestä, nyt hän on minun vastuullani. Nyt olen äiti! Fiilis oli hyvin onnellinen, vaikkakin väsynyt. Eihän sitä pystynyt ollenkaan nukkumaan, aika meni poikaa tuijottaessa. Kotiin pääsimme onneksi nopeasti. Uskon, etten tule unohtamaan tuota aikaa koskaan, oli se niin ihmeellistä.

Nyt aikaa on kulunut tosiaan jo 2 kuukautta! Aika on mennyt aivan älyttömän nopeasti ja tuo pieni ihminen on kasvanut ja kehittynyt hurjasti. Ensimmäisestä hetkestä lähtien sitä vaan rakastuu siihen pieneen ihmiseen, tuntuu kuin hän olisi ollut luonani aina. Nyt ei voisi kuvitellakaan elämää ilman häntä. Hetki, kun minusta tuli äiti, oli elämäni paras. ❤


Kommentit

Suositut tekstit