Pieniä onnen hetkiä

Aurinko paistaa, kevät tulee kovaa vauhtia. Elämä tuntuu mahtavalta. Viime kirjotuksesta on pitkä aika, aivan liian pitkä aika.

Viime vuoden loppuvuosi meni hyvin nopeasti, kiire valtasi elämän. Samalla piti osata pysähtyä, kuunnella omaa kehoa. Saimme mieheni kanssa ilouutisia, kun tein positiivisen raskaustestin. Mutta tosiaan väsymys oli kova, samoin oli lähes koko ajan etova olo. Treenaaminen jäi vähemmälle, kroppa huusi lepoa. Töiden jälkeen ei jaksanut juurikaan tehdä mitään, sänky tuntui tässä vaiheessa lähes parhaimmalle kaverille.

Nyt kuitenkin raskauden edetessä pidemmälle, on olokin alkanut olemaan paljon parempi. Vihdoin löytyy energiaa eri tavalla. Ja nämä ihanat aurinkoiset päivät saavat mielen hyvin korkealle. Vihdoin pikku hiljaa uskaltaa alkaa nauttimaan tästä raskaudesta.  Mun labbiksen kanssa ollaan fiilistelty lenkeillä tätä ihanaa ilmaa, Lukakin oikein nauttii auringosta. Toi kuvaaminen ei kyllä ole niin sen mieleen, mutta tässä kuva meidän lenkiltä.

Raskauden myötä moni asia elämässä muuttuu, tottakai. En osannut ajatella aikaisemmin, kuinka paljon se vaikuttaakaan niin moneen asiaan. Alkuun koko raskaus tuntui aika epätodelliselta. Oli vaikea uskoa, että odottaa vauvaa. Kun kävimme mieheni kanssa ensimmäisessä neuvolassa, tässä vaiheessa ei oltu edes tarkistettu, olenko edelleenkin raskaana. Tuntui todella oudolta. Vasta ensimmäinen ultra konkretisoi koko asian. Toki huono olo ja väsymys olivat läsnä, mutta epätietoisuus, onko kaikki kunnossa, valtasi liian usein mielen.

Ensimmäisen ultran jälkeen osasi rentoutua, uskalsi alkaa katsomaan vauva juttuja, liittyä mm. facebookin vauvaryhmiin. Näistä ryhmistä on mielestäni ollut suunnattoman iso apu. Samalla huomaa, että muutkin miettivät samoja asioita kuin itse. Toivottavasti näistä voisi löytää myös uusia ystäviä.

Mutta nyt, ennen kuin tarvitsee lähteä yövuoroon töihin, aijon nauttia tästä aurinkoisesta ja upeasta päivästä ja hymyillä paljon, koska olen onnellinen. Ihanaa päivää just sulle!